Onni Palaste: Rukajärven sissit

Rukajärven suunnalla majuri Pääskylän johtaman kaukopartion tavoitteena on puna-armeijan huoltokeskuksen tuhoaminen. Maaliskuun 14. päivänä vuonna 1943 lähes kuudensadan miehen vahvuinen sissipartio lähtee hiihtäen kohti Jeljärveä, joka sijaitsee yli 50 kilometriä vihollisen selustassa. Pohjois-Suomen ja Kainuun miesten tuhoamisretki Itä-Karjalan korvessa on äärimmäisen raskas ja vaativa. Paluumatka muodostuu hiihtokilvaksi kuoleman kanssa, kun vihollisen partiot jahtaavat takaisin palaavia suomalaisia.

Mukaansa tempaava teos, sotaa tarkasti kuvaavine yksityiskohtineen vie lukijan piinaavan jännittäviltä ja kammottaviltakin tuntuvien tapahtumien keskelle. ”Jyrkkä rinne ja pehmeä lumi, jota oli napaan saakka, tuottivat harjanteelle ryntääville miehille odotettua suurempia vaikeuksia. Rinteellä kävi ähkiminen, kiroilu ja puhkiminen ja heikoimmat olivat sotkeutumassa toisten jalkoihin. Sauvasta irtosi sampa ja keppi humahti lumeen kädensijaa myöten, kivääri kolahti päähän, katkesi varpaallinen ja yhdeltä meni suksen kanta poikki. Paniikinomainen tunne valtasi miesten mielet, monet ottivat sukset käsiinsä ja yrittivät kivuta jalkaisin, mutta kun eivät päässeet sitäkään vähää oli sukset sarhattava kiireesti takaisin jalkoihin.” Monen urhoollisen partioretkeläisen kohtalot tulevat kirjaa lukiessa tutuiksi. Kirjassa käsitellään sotaretken tapahtumia useiden eri henkilöiden näkökulmasta. Suuri joukko miehiä lähtee kohti Jeljärven huoltokeskusta, mutta kaikki eivät palaa takaisin.

Kirjailijan omiin kokemuksiin perustuva teos on hänen julkaisemistaan kirjoista ensimmäinen ja kuuluisin. Se on ollut myös ilmestymisestään lähtien, vuodesta 1967, yksi suosituimmista sotakirjoista. Klassikkoteoksen yhdennessätoista painoksessa vuodelta 2004 kerrotaan ensimmäistä kertaa kirjassa peitenimillä esiintyvien sotilaiden todelliset nimet kuten esimerkiksi majuri Pääskylän, joka todellisuudessa on majuri Jukka Puustinen. Myös itse kirjailija esiintyy teoksessa salanimellä kersantti Tanner. Kirjan pohjautuminen todellisuuteen tekeekin siitä erityisen mielenkiintoisen.